Olen viime aikoina jutellut arkkitehtiystävieni ja -kollegoideni kanssa usein siitä, kuinka he ovat alalle päätyneet. Joskus kyse on sattumasta ja erilaisten suuntien hakemisesta, kun taas toisille uravalinta on ollut selvä niin pitkään kun omia unelma-ammatteja on tullut listattua. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään – mikään muu listani mahdollisista ammateista ei koskaan houkutellut samalla tavalla kuin arkkitehtius.

Tämä lieni myös syy pyrkiä uudestaan arkkitehtuurin laitokselle, vaikka ensimmäisissä pääsykokeissa ovet eivät auenneetkaan. Vaikka koulutuspaikan saamatta jääminen harmitti tuoretta ylioppilasta vietävästi, jälkikäteen olen ollut tapahtuneeseen tyytyväinen. Käytin välivuoden syventyen kuvataiteen opintoihin, jotka ovat myöhemmässä vaiheessa myös vaikuttaneet arkkitehtiurani käänteisiin.

Opiskelin arkkitehtuurin laitoksella yhteensä seitsemän vuotta, johon sisältyi myös vaihtovuosi Tokyo University of the Artsissa. Opiskeleminen oli tekemistä ja teoriaa yhdistävää kokeilemista, eri kurssien puitteissa erilaisista näkökulmista. Tapoja suhtautua arkkitehtuurin tekemiseen ja arkkitehdin ammattiin on valtavat määrät ja vielä työelämässäkin löydän jatkuvasti tekemiseeni uusia perspektiivejä. Ammatista voi siis todellakin luoda omannäköisensä ja se on jopa suotavaa.

Ammatissani pidän siitä, ettei oppiminen suinkaan lopu tutkintotodistuksen vastaanottamiseen. Työelämä tuo jatkuvasti eteen uusia, erilaisia suunnittelutehtäviä, joihin ei ole oppikirjavastausta. Tehtävänantoja lähdetään ratkomaan aina soveltaen aiemmin opittua: luettua tai koettua. Käytännön suunnittelutöissä pääsee tutkimaan rakentamista monialaisessa työryhmässä erilaisten rakentamisen ammattilaisten kanssa, kun taas arkkitehtuurikilpailuissa voi tutkia omia uusia ideoitaan sovellettuna todelliseen tarpeeseen.

Itselleni viimeisimmät vuodet ovat merkinneet syventymistä arkkitehdin rooliin ilmastokriisin ratkaisijana. Rakennusala on vastuussa valtavasta määrästä vuosittaisia hiilidioksidipäästöjämme, ja suunnittelijan roolissa arkkitehdeillä on mahdollisuus vaikuttaa uusien, kestävämpien tapojen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Arkkitehdin tehtävä on aina nähdä tulevaisuuteen.

Ja mitä tulee aluksi mainitsemiini ystäviin ja kollegoihin arkkitehtuurin alalla: syyt ja reitit päätyä arkkitehdeiksi vaihtelevat – jotkut hyppäävät yliopistolle heti lukiosta, monella on jokin toinen koulutus taustalla. Joskus kyse on pitkään kypsyneestä haaveesta, toisinaan reitti arkkitehtuurin laitokselle on auennut kuin sattuman kautta. Monipuolisuus ja erilaiset ajatukset ovatkin elintärkeitä alalle, jonka pitää pystyä suunnittelemaan merkityksellisiä ympäristöjä meidän kaikkien jokapäiväiselle elämisellemme.