Taidenäyttelyni avajaisissa kummitäti kysyi, tuleeko minusta isona arkkitehti. Piirsin ja maalasin lapsena paljon, järjestin omia taidenäyttelyitä ja olohuoneen liukuoveen kiinnitetyt taideteokset olivat kaiketi syynä ammatinvalintaan. Matikanopettajana äitini taisi myös uskoa enemmän arkkitehdin kuin taiteilijan uraan. Kävin tekniikkalukion innostuen niin lujuusopista kuin teknisestä saksasta. Ja arkkitehdin opinnot Otaniemessä alkoivat.
Opiskeluaikana työskentelin arkkitehtitoimistossa, jossa tehtiin erityisesti toimistorakennuksia. Samanaikaisesti valitsin pääaineekseni yhdyskuntasuunnittelun ja pidin erityisesti seutusuunnittelun kurssista, jossa sain suunnitella Tuusulaa. Ymmärsin studiokurssin aikana, että Suomen monet kunnat ja pienemmät kaupungit tarvitsevat arkkitehdin näkemystä. Kaupunkisuunnittelu alkoi kiehtoa minua enemmän kuin rakennussuunnittelu. Tein diplomityönikin Järvenpään kaupungille ja pientaloalue Saunakallioon rakentui suunnitelmani pohjalta.
Palauttaessani viimeisimpiä töitäni arkkitehtiosastolle tuli Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta opettajalle puhelu, että löytyisikö opiskelijaa Jätkäsaaren suunnittelutiimiin mukaan. Siltä istumalta, sattumalta minusta tuli kaavoittaja Helsingin kaupungille. Kymmenen vuoden aikana sain suunnitella Jätkäsaarta ja täydennysrakentamisalueita; syntyi Saukonlaituria, Karibiankatua, Kuubankujaa, tornitaloa ja townhousea sekä Raide-Jokeria, asuntoja runkolinjan varteen ja Stadin ammattiopistoa. Paras mahdollinen näköalapaikka kaupunkisuunnitteluun tarjosi näkemyksen niin kaupunkisuunnittelun prosesseihin kuin vaikkapa rakentamisen kustannuksiin sekä lopulta myös esimiestyöhön ja johtamiseen.
Jo opiskellessa, mutta erityisesti valmistumisen jälkeen koin, että on tärkeää kehittää itseään osallistumalla arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukilpailuihin. Onnekseni sain usein ympärilleni loistavan tiimin, sillä kaupunkisuunnittelu on tiimityötä. Menestystäkin tuli, esimerkiksi Europan 11 kilpailun voitto Porvooseen. Myöhemmin sain myös kunnian toimia tuomarina Europan 13 kilpailussa. Kilpailuilla pidämme suunnittelukulttuurimme korkeakulttuurina.
Jälleen sattumalta ja juuri oikeaan aikaan avautui Tuusulaan kaavoituspäällikön paikka. Kun tervehdyspuheenvuorossani yksikölleni ja uudelle lautakunnalle esittelin 15 vuotta aikaisemmin tekemiäni suunnitelmia Tuusulaan, sain hyväksyviä nyökkäyksiä. Moni tuli jälkeepäinkin kehumaan suunnitelmia, juuri tuollaista tänne, pidäthän huolen että tuo toteutetaan. Välillä ympyrä sulkeutuu ja koulussa tehty harjoitustyö jää elämään. Se kun suunnitelmat muuttuvat todeksi, osaksi meidän kaikkien yhteistä ympäristöä, on arkkitehdin ammatissa maagista.