Arkkitehti Linda Wiksten

Linda Wiksten.

Pienenä lapsena lempileikkini mökillä oli rakentaa muurahaisten polulle puupalikoista kaupunkia. En tiedä värittääkö muistini tarinaa, mutta olen aika varma, että palikoiden alle ilmestyi myös muurahaisten munia siksi, että ne tykästyivät kaupunkiin niin paljon. No, ehkä ihan hyvä, että minusta ei tullut biologia, vaan arkkitehti, joka kehittää kaupunkeja. Minua on aina kiinnostanut luoda yhdyskuntia ja alustaa elämälle. Paikkoja, joita halutaan ottaa haltuun ja joissa viihdytään.

Olen ollut utelias tutkimaan rakennuksia ja paikkoja. Erityisesti vanhat rakennukset, erilaisten paikkojen tunnelmat ja niiden fiilistely piirtäen ja valokuvaamalla on ollut aina luontaista minulle. Edelleenkin yksi lempiharrastuksistani on hypätä bussiin tai pyörän selkään ja seikkailla kaupunginosiin, kaduille, puistoihin ja sisäpihoille, joissa en ole koskaan käynyt.

Arkkitehdin työssä saa miettiä paljon niitä samoja asioita, jotka kiinnostivat minua jo lapsena. Ammatissa itselleni tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi tilojen hahmottaminen, tunnelmat, hyvä elinympäristö ja liikkumisen helppous.

Opiskelin arkkitehdiksi Aalto-yliopistossa ja vaihtovuoden vietin Sveitsissä EPFL-yliopistossa. Koulussa annettiin hyvät eväät tutkia arkkitehdin ammatin eri osa-alueita. Lopulta kiinnostuin eniten kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelusta, sillä siihen kytkeytyy niin laaja-alaisesti eri näkökulmia. Kaupunkisuunnittelussa pääsee tutustumaan esimerkiksi sosiaalisiin näkökulmiin, viheralueiden ja liikenteen suunnitteluun, alueiden imagon muodostumiseen ja palveluiden sekä työpaikkojen sijoittamiseen. Nämä kaikki asiat kytkeytyvät myös politiikkaan ja näin herättävät paljon keskustelua mediassa. On hienoa, että kaupunkisuunnittelu puhututtaa jatkuvasti enemmän ihmisiä, jotka eivät ole alalla.

Opiskelujen ohessa hankin työkokemusta monissa eri arkkitehtitoimistoissa tekemällä rakennus- ja kaupunkisuunnittelua. Oli mielenkiintoista tehdä suunnittelutyötä eri mittakaavoissa aina ovisummerin detaljipiirustuksesta kokonaisten kaupunginosien hahmotelmiin. Opiskelujen jälkeen pääsin Helsingin kaupungin asemakaavoitukseen kehittämään olemassa olevia lähiöitä, niiden täydennysrakentamista ja miettimään, miten saadaan aikaiseksi kokonaisvaltaisia kaupunkiuudistuksia alueille, jotka sellaista kaipaavat. Erityisesti opin hahmottamaan sitä, miten laajat yhteiskunnalliset teemat, kuten ilmastonmuutos, monikulttuurisuus, segregaatio ja nuorten toimintamahdollisuudet ovat sidoksissa kaupunkisuunnitteluun.

Samoihin aikoihin aloin opettamaan yhdyskuntasuunnittelua Aalto-yliopistossa sivutoimisena tuntiopettajana. Kursseilla pohditaan opiskelijoiden kanssa esimerkiksi kaupunkitiloja, kaavoitusta, mahdollisten tulevaisuuksien sekä kaupunkisuunnittelun suhdetta ja sitä, miten pitkälle tulevaisuuteen nyt tekemämme ratkaisut vaikuttavat.

Tällä hetkellä työskentelen rakennusliike YIT:llä kaavakehityspäällikkönä. Työssäni saan tutkia paikkoja, joissa on mahdollisuus tehdä monipuolisia kaupunkikehityshankkeita 15 minuutin kaupungin ideologialla: kuinka luodaan hyvää kaupunkiympäristöä, jossa mahdollistuu helppo arki ja kaikki tarvittava on lähellä.

On hienoa, että arkkitehdin ammattitaitoa kaivataan monenlaisiin työtehtäviin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä osaamme ratkoa monimutkaisia suunnitteluhaasteita ja meillä on selkärangassa selkeä käsitys siitä, mitä tarkoittaa hyvä elinympäristö ihmiselle.

Meri-Rastilan kaupunkiuudistus tuo alueelle yli 4000 uutta asukasta ja parantaa ympäristöä monipuolisesti.
Toisinaan töissä saa myös käyttää käsiään. Kuvassa Meri-Rastilan pienoismalli suunnittelun alkuvaiheessa.
Asukastilaisuus, jossa nuoret saivat tuoda esiin näkökulmiaan kaupunkisuunnittelusta. Tärkeä viesti: ”Tehkää jotain ilmastonmuutokselle!”