Arkkitehti Pekka Hänninen

Pekka Hänninen. Kuva Tilda Oksman.

Miksi arkkitehdiksi?

Saattaa ehkä kuulostaa hieman yllättävältä, mutta syyni ryhtyä arkkitehdiksi olivat linnut. Ensinnäkin, kun pikkupoikana hyörin auttelemassa tätini arkkitehtitoimistossa, ajattelin että tämähän on mainio ammatti: liksa on hyvä, joten töissä ei tarvitse kykkiä niin paljoa ja aikaa jää enemmän lintujen tarkkailuun. Toisekseen, halusin ammattivalinnallani edistää luonnonsuojelua. Kun kaikki ystäväni menivät lukemaan bilsaa, ajattelin että on hyvä, jos joku menee heittelemään kapuloita rattaisiin vähän muuallekin. Suuntasin siis Otaniemeen.

Ja jos rehellisiä ollaan, kolmas – eikä yhtään vähäisin syy ryhtyä arkkitehdiksi – oli tätini toimiston leppoisa tunnelma. Piirrettiin pitkillä viivoittimilla kivijalkakonttorin sokkeloissa. Lyijykynät rahisivat skissipaperilla. Lounaaksi setäni loihti italialaishenkisen aterian koko porukalle, ja höyryävien kulhojen äärellä arkkitehdit tarinoivat menneistä projekteista ja niihin liittyvistä kommelluksista. Ruokatunnit saattoivat venähtää useammankin tunnin mittaisiksi. Arkkitehtien tarinoita oli hauska kuunnella.

Ekologisesti kestävämpi rakentaminen on ollut sekä opintojeni että ammatillisen toimintani punainen lanka. Se on juttuni. Imin tietoa Bruno Eratin ja Panu Kailan kursseilla, ekologisen rakentamisen opintosessio Tanskassa oli täyttymysten täyttymys. Myöhemmin olen tutkinut omin päin ekologista rakentamista eri mittakaavoissa niin Suomessa kuin pitkin Eurooppaa. Hiljalleen tietämykseni muuttui ammatiksi, ja on vaikea vetää rajaa opiskelun ja ammatissa toimimisen välille. Virallisesti opintoni kestivät 23 vuotta, mutta uuden oppiminen ei taida loppua koskaan.

Oma arkkitehtuuritoimisto minulla on ollut kymmenkunta vuotta. Käytännön suunnittelutöiden lisäksi olen tehnyt selvityksiä, raportteja, verkkosivustoja ja näyttelyitä. Kaikki projektini ovat tavalla tai toisella liittyneet ekologisesti kestävään rakentamiseen ja olen siitä ylpeä ja onnellinen.

Tiedon levittämistä ympäristökysymyksistä ja ekologisesti kestävämmästä rakentamisesta pidän erittäin tärkeänä. Niinpä ollenkin kirjoittanut aiheesta Arkkitehtilehteen ja Arkkitehtiuutisiin sekä mm. Hesariin ja Suomen luontoon. Polttavimpina kysymyksinä pidän tällä hetkellä ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden hupenemista sekä maapallon luonnonvarojen ehtymistä – kaikki liittyvät monella tapaa rakentamiseen ja rakennetun ympäristön käyttöön.

Luontoliiton Sieppo-lehteen kirjoitan eläintarinoita lapsille – arkkitehti taipuu usein moneen. Luontosuhde saa ihmisen myös suojelemaan ympäristöä, siksi lasten luontokokemusten vahvistamien on minusta tärkeätä. Erittäin tärkeänä pidän myös uusinta projektiani: työstän konsulttina Rakennustiedolle ilmastonmuutosta sekä aurinkoenergiaa käsitteleviä rt-kortteja.

Mutta entä ne linnut? Retkelle säntään aina kun on tilaisuus, se on henkireikä. Huvin lisäksi harrastuksesta hyötyvät linnut. Yksittäisten harrastajien havainnot piirtävät yhdessä kokonaiskuvaa siitä miten, linnusto muuttuu. Oman harrastusurani aikana esimerkiksi hömötiaiset, metsot, peltosirkut ja keltavästäräkit ovat vähentyneet huolestuttavaan tahtiin. Syynä ovat ympäristön muutokset, joihin maankäytön suunnittelukin vaikuttaa.

Ammatinvalintani ei todellakaan ole ollut väärä. Työtä riittää. Niitä pitkiä viivoittimia ja skissipaperin ratinaa minulla on kyllä ollut välillä ikävä.

Unelmat paremmasta maailmasta -näyttely (2015). Kuva Pekka Hänninen.
Hangon lintuaseman kierrätysmateriaaleista ja -osista toteutettu rengastuslaboratorio ja huoltorakennus (2009). Kuva Pekka Hänninen.

Linkkejä kirjoittajan tuottamiin aineistoihin: