
Hakeuduin aikoinaan arkkitehtuurin pariin alan ”universaalin” luonteen takia. Arkkitehtuuri liittyy melkeinpä kaikkeen ympärillämme ja sen kautta voidaan kehystää ja tuoda esiin ilmiöitä ja tapahtumakulkuja: tiloja, tekstuureja, ihmisiä, kaupunkeja, kulttuureja, virtoja – myös sellaista, mitä ei voi suoraan nähdä.
Suomalaisessa arkkitehtikoulutuksessa on ehkä perinteisesti korostunut praktiikkakeskeisyys. Arkkitehdin ura liitetään voimakkaasti rakennussuunnitteluun ja menestyksen mittareita on ehkä enemmän viritetty tähän suuntaan. Ainakin vielä muutamia vuosia sitten, esimerkkejä siitä, mitä muuta arkkitehtuurin alan koulutuksella tai ajattelutaidoilla voisi tehdä, löytyi enemmän ulkomailta. Nykyään asiat ovat alkaneet vähitellen muuttua ja esimerkiksi arkkitehtuurin ja yleensä taiteen ja muotoilun kulttuuri ja tutkimus ovat viriämässä meilläkin.
Ehkä näistä syistä, perusopintojeni jälkeen ja melko pitkään Suomessa työskenneltyäni, havahduin uudestaan tarkastelemaan asioita, jotka minua alun perinkin arkkitehtuurissa olivat kiinnostaneet. Päädyin tekemään jatko-opintoja Aasiaan, jossa asuminen, toisenlaiseen urbaaniin kulttuuriin tottuminen ja kansainvälinen akateeminen maailma avasivat uudenlaisia mahdollisuuksia ajatella arkkitehtuurin kentässä toimimista.
Nykyään olen oppinut esittelemään itseni ensisijaisesti arkkitehtina, missä tahansa yhteydessä – vaikka jatkoksi ehkä liitänkin myös kuraattorin, suunnittelijan, tutkijan tai esimerkiksi kulttuurisen toimijan tehtäviä. Olen myös oppinut, että tärkeämpää kuin se miten itsesi esittelet, on lopulta se mitä teet ja ne asiat, joita kohtaan olet loputtoman utelias – ja joita olet valmis kokeilemaan. Oman praktiikkani hankkeissa olemme tietoisesti yrittäneet sijoittua arkkitehtuurin marginaalisempiin teemoihin ja diskursseihin, koska ne ovat yksinkertaisesti tuntuneet kiinnostavilta. Samalla olen huomannut, että arkkitehtuurin näkökulmasta asioita pohtivat loppujen lopuksi vain arkkitehdit.
Arkkitehdin uraa niin perinteisessä katsannossa kuin vaihtoehtoisemmassa mielessäkin miettiviä kannustan tutkimaan laaja-alaisesti erilaisissa kouluissa ja yliopistoissa, museoissa ja instituutioissa sekä kaduilla ja kulttuurin alavirtauksissa tapahtuvia ilmiöitä. Jos katsoo maailmaa yleisesti tänä päivänä, ovat arkkitehtuuri, muotoilu ja taide kokonaisvaltaisesti mukana erilaisissa yhteiskunnan kehityskuluissa ja kriittisissä keskusteluissa, eikä suomalaisena tässä mielessä tulisi olla yhtään sen epävarmempi tekemään uusia avauksia kuin missään muuallakaan.




