Tutkija-arkkitehti Katja Maununaho

Katja Maununaho

Kolmannella luokalla vaihdoin koulua kaupungin toiselle puolelle. Uudet kaverini asuivat koulun lähistöllä,
ja minä ainoana kuljin koulumatkani kaupungin läpi, yleensä yksin. Se ei kuitenkaan tuntunut pelkästään
tylsältä. Valitsin päivittäin eri reittejä, jotta löytäisin aina uutta katseltavaa ja tunnusteltavaa. Keskustan
ruutukaavakorttelien läpi pääsi samassa ajassa montaa eri reittiä. Joen ranta tai harjun ylitse kulkeminen
taas tarjosivat kaivattaessa vahvempia fyysisiä elämyksiä. Mieleen ovat jääneet myös pimeät kylmät
talviaamut, joina vasta satanut hanki tarjosi puhdasta pintaa askelin kirjailtavaksi. Kuvittelin olevani
tutkimusmatkailija, unelmien sankaritar, joka taivaltaa kaukaisella planeetalla ensimmäisenä ihmisenä.
Illalla kotiin palatessa piti tarkistaa ovatko jalkojeni jättämät kuviot vielä tallella.

Muodostin suhdetta kaupunkiin. Tarkkailin kortteleiden pihoja, pohdiskelin eri talojen asukkaiden elämää,
ja tunsin että kaupungilla oli oma elävä luontonsa. Pikkukaupungissa ei sinänsä ollut tarjolla suuria
arkkitehtonisia elämyksiä. Tarkkailin erilaisia materiaalisia ja tilallisia vaikutelmia, usein hyvin
lähietäisyydeltä. Muistan kerrostalon porraskäytävän viileyden hellepäivinä, tummien fasettiseinälaattojen
himmeän kiillon, jota oli hauska sivellä sormella ohi kulkiessa. Ihmettelin uudempien talojen
pesubetonipintoja – kuinka ihmeessä joku on voinut asetella kaikki ne kauniit pienet kivet talon seinälle?
Kuljin virran yli vanhaa rautatiesiltaa, jossa auringossa paahtuneiden puuparrujen tuoksu yhdistyi
alapuolella virtaavan veden huumaaviin kierteisiin. Harjupaviljongilla hylätyt huoneet tuntuivat pidättävän
kertomuksia menneestä elämästä, josta ei kuitenkaan aivan saanut kiinni.

Myöhempinä vuosina oman paikan ja identiteetin etsiminen tuntui liittyvän myös kaupunkitilaan.
Kaupungin kadut tarjosivat keskustelukumppanin, niitä kävelemällä ja katselemalla pystyin peilaamaan
omia tavoitteita ympärillä tapahtuvan kaupunkiyhteisön elämän virtaan. Luulen, että kiinnostus tätä
materiaalista ja sosiaalista ihmiselämän muotoa kohtaan toimi tietynlaisena houkuttimena opiskelupaikan
valinnalle. Proosallisemmin toki opettajien havainnot matemaattisista lahjoista ja piirtämistaidoista
ohjasivat arkkitehtuuriopintojen suuntaan. Tämä ohjaus tuntui minusta kuitenkin jokseenkin pinnalliselta,
ja vastustin sitä muutaman vuoden ajan.

Olin lukion jälkeen täysin tietämätön arkkitehtuurin sisällöistä tai ammatin todellisesta luonteesta. Mutta
itseni ja kaupungin välille muodostunut vuorovaikutus tuntui jollain tavalla todelliselta ja tavoittelemisen
arvoiselta. En ollut tässä lopulta ihan väärässä. Jäljen jättäminen kaupunkiin on mahdollistunut arkkitehdin
ammatissa lapsuuden lumihankeen piirrettyjä polkuja pitkäkestoisemmalla tavalla. Toisaalta uteliaisuuteni
kaupunkia kohtaan on ehdottomasti tehnyt minusta tutkijan. Mikä voisi olla kiinnostavampi tutkimuskohde,
kuin elävä, alati muuttuva organismi, jota ei koskaan voi täysin käsittää?

Tunnistitko muuten pikkukaupunkini edellisistä kuvauksista? Jos kiinnität tällaisiin asioihin huomiota, saatat
olla arkkitehtiainesta…

Arkkitehti Kasmir Jolma

Kasmir Jolma

Lapsena pidin maalaamisesta ja matematiikasta. Halusin yhdistää taiteelliset ja tekniset intohimoni, mihin arkkitehdin ammatti oli luonteva valinta. Sain pääsykokeisiin vinkiksi tehdä asiat omalla tavalla. Se toimi, ja sain opiskelupaikan suoraan lukion jälkeen.

Arkkitehdin opinnot olivat kiinnostavat ja vaativat. Samana päivänä maalattiin elävää mallia ja opiskeltiin rakenteiden teknisiä ominaisuuksia. Unelma taiteen ja tekniikan yhdistämisestä oli toteutunut.

Joillekin arkkitehdin työn sisältö tulee yllätyksenä opintojen jälkeen. Työ ei olekaan vain lennokkaita luonnoksia ja ideointia, vaan toistuvia tehtäviä tietokoneen näytön äärellä. Arkkitehdin ammatissa kaikilla on kuitenkin mahdollista päästä luomaan merkittäviä asioita rakennusten ja kaupunkien mittakaavassa. Arkkitehtuurikilpailut ovat hyvä keino kokeilla omia siipiä.

Arkkitehtuurikilpailuja varten perustimme kahdeksan opiskelijakaverin kanssa Arkkitehtuurityöhuone BUENAVENTURA:n vuonna 2014. Riskin otto kannatti, ja Hiedanrannan kansainvälisen ideakilpailun voiton pohjalta perustin oman toimiston, Jolma Arkkitehdit Oy:n vuonna 2017. Luovuus ja kova työ yhdistyvät toimiston arjessa päivittäin.

Arkkitehdin ammatti antaa mahdollisuuden vastata globaaleihin haasteisiin ja luoda oma ammatinkuvansa. Tätä varten perustimme tutkijoiden Tuomo Joensuun ja Markus Laineen kanssa kestävän kaupunkikehittämisen ratkaisuja tarjoavan yrityksen, Evolving Symbiotic Cities ESC Oy:n vuonna 2019. Arkkitehdit ovat keskeinen osa monialaisessa asiantuntijajoukossa, jotka työskentelevät ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

Nautin yhä taiteen ja tieteen nivomisesta yhteen ongelmien ratkaisemiseksi. Olen päivittäin innoissani, että saan tehdä sitä työkseni.

 

 

1. Palkinto: Kohtaamisten kaupunki. Asuntoreformi Helsinki 2020 -kilpailu, Asumisen kehittämisideat. Tekijät: Helena Leino, Katja Maununaho, Kasmir Jolma, Markus Laine, Mikko Kyrönviita.
Green Good Design Awards 2020: Circular City Blocks. Project owner and circular economy specialist: Cireco Finland Ltd. Architects: Jolma Architects Ltd. Circular economy design: Evolving Symbiotic Cities Ltd.
Hiedanrannan yleissuunnitelma 2020, Kuva: © Tampereen kaupunki, Schauman & Nordgren Architects & Mandaworks, Arkkitehtitoimisto NOAN, Jolma Arkkitehdit, TUPA architecture
Riihimäen yleissuunnitelma 2020, Arkkitehdit LSV, Jolma Arkkitehdit, TUPA architecture, Nomaji maisema-arkkitehdit, Ramboll

 

Maisema-arkkitehti Mikko Vekkeli

Mikko Vekkeli

Aloitin opiskeluni alun perin sähkötekniikan alalla, kun matematiikkaan ja fysiikkaan liittyvät tehtävät olivat minulle aina helppoja ja jotain piti keksiä lukion jälkeen. Opintojen alettua, aloin kuitenkin kaipaamaan tapaa, jolla voisin yhdistää opiskeluni luovaan tekemiseen.

Olin ollut töissä Vuosaaren golf-kentällä ja syventyminen ympäristörakentamiseen oli alkanut kiinnostaa. Ympäristörakentamiseen liittyy olennaisesti suunnittelupuoli luovine ratkaisuineen, joten päätin lopulta hakea opiskelemaan maisema-arkkitehtuuria. Tein opiskeluni aikana paljon pieniä suunnittelutöitä toiminimelläni, joita myös rakensimme opiskelukaverieni kanssa kesäisin. Näissä projekteissa oppi runsaasti asiakassuhteen tärkeydestä sekä sai oppia kantapään kautta ympäristörakentamisen teknisistä ja viranomaiskiemuroista. Olen tehnyt töitä monilla eri aloilla ja paiskinut aina paljon töitä. Kun opiskeluiden loppu alkoi häämöttää, niin yrittäjäksi ryhtyminen tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Pyöritän nyt kolmen ihmisen maisema-arkkitehtitoimistoa.

Yrittäjänä toimimisessa parasta on se, että voi suoraan vaikuttaa yrityksen suuntaan toiminnallaan ja merkittävänä työn vaatimuksena onkin ymmärtää suurta kuvaa koko alan ympärillä. Pidän kanssakäymisestä asiakkaiden kanssa ja siitä, että löydämme yhdessä luovan ratkaisun, joka vastaa parhaalla tavalla asiakkaan tarpeisiin, on teknisesti toimiva, esteettinen ja vielä mielekäs laajemmassa ekologisessa kontekstissa. Kyvykkyys löytää ja kommunikoida monimutkainen teknis-taloudellis-tieteellinen punainen lanka tilaajalle ja eri alojen ammattilaisille on iso osa maisema-arkkitehdin roolia.

Maisema-arkkitehtuurissa ympäristökonteksti on läsnä jatkuvasti. Tekemäni suunnittelun vaikutus vaihtelee merkittävästi projektista toiseen. Hyvän ja huonon suunnitteluvaihtoehdon erotus saattaa ulottua ekosysteemitasolla huomattavankin kauas ja luonnonelementtien kanssa suunnitellessa, pitää suunnittelijan soveltavaa omia luovia visioitaan kunnioitukselle elävää ympäristöä kohtaan. Maisema-arkkitehtuurin sisällä voi olla luova ja ala tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat rohkeasti luoda uusia ajatuksia ja toisaalta perustella uusia ajatuksia perustuen tieteelliseen tietoon.

Maisema-arkkitehtuuria opiskellessa olen saanut hyviä laajojen kokonaisuuksien projektinhallintataitoja, joita voi soveltaa moneen muuhunkin paikkaan kuin maisema-arkkitehtitoimistossa työskentelemiseen. Jos en pyörittäisi omaa maisema-arkkitehtitoimistoani, suuntaisin todennäköisesti Golf-kenttien rakentamiseen ja suunnitteluun, joissa maiseman muokkaus ja esteettisyys on viritetty äärimmilleen ja jotka ovat usein vähintään paikallisekologisesti kiinnostavia laajoja saarekkeita.